{"id":607,"date":"2026-05-16T10:32:27","date_gmt":"2026-05-16T10:32:27","guid":{"rendered":"https:\/\/www.numminenpianofestival.com\/?page_id=607"},"modified":"2026-06-15T20:36:10","modified_gmt":"2026-06-15T20:36:10","slug":"tuija-hakila","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.numminenpianofestival.com\/?page_id=607","title":{"rendered":"Tuija Hakila"},"content":{"rendered":"\n

Ohjelma\/Program<\/a><\/h3>\n\n\n\n
\n
\"Woman<\/figure>
\n

Tuija Hakkila<\/strong> opiskeli Sibelius-Akatemiassa Liisa Pohjolan ja Eero Heinosen oppilaana ja jatkoi opintojaan Pariisin konservatoriossa Jacques Rouvierin ja Theodor Parachivescon opissa. Modernia musiikkia h\u00e4n opiskeli Pariisissa Claude Helfferin kanssa ja fortepianonsoittoa Yhdysvalloissa Cornell Universityss\u00e4 Malcolm Bilsonin oppilaana. Muita t\u00e4rkeit\u00e4 opettajia ovat olleet Gy\u00f6rgy Seb\u00f6k ja Dmitri Bashkirov sek\u00e4 kamarimusiikissa William Pleeth. 1985-86 Hakkila oli Fulbright-stipendiaatti Columbia Universityss\u00e4. H\u00e4n valmistui musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemiasta 2005, ja h\u00e4nen konserttiohjelmia k\u00e4sittelev\u00e4 tutkimuksensa \u201dPompeijin aarteita tuhkasta\u201d julkaistiin 2007.<\/p>\n\n\n\n

Tuija Hakkila toimi pianomusiikin lehtorina Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1987 l\u00e4htien ja nimitettiin pianomusiikin professoriksi 2014. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti mestarikursseja Euroopassa ja kotimaassa, sek\u00e4 toimii aktiivisesti asiantuntijateht\u00e4viss\u00e4. 2005-2008 h\u00e4n opetti K\u00f6\u00f6penhaminan kuninkaallisen konservatorion vanhan musiikin osastolla. Hakkila on ollut aktiivinen taiteellinen suunnittelija musiikkifestivaaleilla ja konserttisarjoissa: 15 vuotta H\u00e4meenlinnan vanhan musiikin juhlilla “Musiikkia linnassa”, kolme vuotta Sibelius-Akatemian konserttitoimistossa, vuodesta 2012 Nurmeksen Musiikin Kes\u00e4akatemiassa ja Kes\u00e4konserteissa.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla Espoon Sellosalin Kaiho-sarja toi romantiikan musiikkia fokukseen ja vuodesta 2017 on Balderin salissa py\u00f6rinyt kamarimusiikkisarja KlassikkoparatiisiLive. H\u00e4n sai Pro Musica \u2013s\u00e4\u00e4ti\u00f6n tunnustuspalkinnon vuonna 2009 ja on nauttinut Valtion taiteilija-apurahaa useaan otteeseen.<\/p>\n\n\n\n

Hakkila on esiintynyt useimmilla kotimaisilla festivaaleilla ja vieraillut s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti orkesterien solistina. Lis\u00e4ksi Hakkila on esiintynyt useimmissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa (mm. Lincoln Center Mostly Mozart Festival 2008), Japanissa, Indonesiassa, Afrikassa ja Etel\u00e4-Amerikassa. Nauhoituksia h\u00e4n on tehnyt useiden eri maiden radio-ja TV- yhti\u00f6ille. Internet-palveluissa on kuultavissa niin live-esityksi\u00e4 kuin tallenteitakin, H\u00e4n on tehnyt yhteisty\u00f6t\u00e4 mm. Vera Bethsin, Anner Bijlsman, Hortense Cartier-Bressonin, Mikael Helasvuon, Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin, Anna Laakson, Anssi Karttusen, Aleksei Ljubimovin, Minna Pensolan, Antti Tikkasen, Iiro Rantalan, Kari Kriikun, Karita Mattilan, Andres Mustosen ja John Storg\u00e5rdsin kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Hakkila on kiinnostunut musiikin eri tyylilajeista ja h\u00e4nen ohjelmistonsa ulottuu barokista aivan uusimpaan musiikkiin. Kokonaislevytys Mozartin sonaateista sai runsaasti kiitosta kansainv\u00e4lisess\u00e4 lehdist\u00f6ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi h\u00e4nen diskografiaansa kuuluu modernia soolopiano-ohjelmistoa, Sibelius-monografia “Intimate Landscapes”, ensilevytys Lithanderin veljesten pianomusiikista sek\u00e4 Dussekin soolosonaatteja. Kes\u00e4ll\u00e4 2020 ilmestyI uusi Haydnin varhaisten fortepianosonaattien kaksoisalbumi.<\/p>\n\n\n\n

Kamarimusiikkilevykatalogiin kuuluvat Haydnin huilutriot, Beethovenin sello-piano- tuotanto, Brahmsin sonaatit viululle ja pianolle, Gabriel Faur\u00e9n, Niccol\u00f3 Castiglionin ja Kaija Saariahon musiikkia.<\/p>\n\n\n\n

Hakkila on edist\u00e4nyt nykymusiikin koulutusta aloittamalla Sibelius-Akatemian NYKY-yhtyeen toiminnan. H\u00e4n tehnyt yhteisty\u00f6t\u00e4 monien s\u00e4velt\u00e4jien kanssa ja kantaesitt\u00e4nyt suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n kotimaisia ja ulkomaisia teoksia.<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Yrj\u00f6 Kukkapuro<\/h3>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>
\n

Yrj\u00f6 Kukkapuro<\/strong> (1933-2025) on vaikuttanut suomalaisen muotoilun kent\u00e4ll\u00e4 vuodesta 1956 l\u00e4htien. H\u00e4nen tuotannostaan tunnetuimpia tuotteita ovat Karuselli, Ateljee ja Remmi-tuolit, joilla h\u00e4n on my\u00f6s tullut tunnetuksi kansainv\u00e4lisesti. <\/p>\n\n\n\n

Kukkapuro keskittyi vahvasti julkisten tilojen suunnitteluun yhdess\u00e4 arkkitehtien kanssa. L\u00e4hes jokainen suomalainen on istunut Kukkapuron suunnittelemalla tuolilla. Metroasemalla, Kansallisoopperassa, terveysasemilla, Lahden Kaupunginteatterissa tai yliopiston kampuksella. Erityisen rakas suunnitteluperiodi Yrj\u00f6 Kukkapurolle oli 80-luku, postmoderni vapautunut vuosikymmen, joka salli v\u00e4rien ja muotojen palata suunnitteluun. <\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1985 Yrj\u00f6n yhteisty\u00f6kumppani Avarte Oy innostui ajatuksesta tuottaa oma taide-elokuva, jossa yhdistyisi musiikki, tanssi, performanssitaide ja kalustemuotoilu. <\/p>\n\n\n\n

Syntyi uniikki teos nimelt\u00e4 It\u2019s Seven A\u00b4Clock, jossa n\u00e4m\u00e4 yhdistyv\u00e4t. Jouni Kaipaisen musiikkia tulkitsivat Tuija Hakkila sek\u00e4 sellisti Anssi Karttunen. Neuroottisen virkamiehen hahmon tulkitsi Jorma Uotinen, ohjauksesta vastasi Asko Apajalahti.<\/p>\n\n\n\n

Numminen Pianofestival 2026 iskee silm\u00e4\u00e4 t\u00e4lle luovuuden purkaukselle.  Konsertissa Yrj\u00f6 Kukkapuron ja Tuija Hakkilan tiet riste\u00e4v\u00e4t siten viel\u00e4 kerran. <\/p>\n\n\n\n

Yrj\u00f6 Kukkapuron suhde Nummisiin oli l\u00e4mmin. Yli 20 vuoden ajan h\u00e4n vieraili usein tytt\u00e4rens\u00e4 perheen luona saunomassa ja viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 perhejuhlia. Numminen Pianofestivaaleilla h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, mutta olisi varmasti nauttinut Tuijan konsertista. <\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Yrj\u00f6 Kukkapuron muistokonsertti<\/h2>\n\n\n\n
<\/div>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n
\n

Jean<\/strong> Sibelius<\/strong> (1865-1957)<\/p>\n\n\n\n

Ur Skogsr\u00e5et op. 15<\/p>\n\n\n\n

Kaija<\/strong> Saariaho<\/strong> (1952-2023)<\/p>\n\n\n\n

Prelude<\/p>\n\n\n\n

Robert<\/strong> Schumann<\/strong> (1810-56)<\/p>\n\n\n\n

Pianosonaatti nro. 1 fis-molli op. 11<\/p>\n\n\n\n


I Introduzione. Un poco adagio \u2013 Allegro vivace
II Aria. Senza passione, ma espressivo
III Scherzo. Allegrissimo \u2013 Intermezzo Lento. Alla burla, ma pomposo \u2013 Tempo I
IV Finale. Allegro, un poco maestoso<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n

V\u00e4liaika \/ Intermission<\/h3>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n
\n

Philipp<\/strong> Glass<\/strong> (1937)<\/p>\n\n\n\n

Mad Rush<\/p>\n\n\n\n

Helmut Lachenmann<\/strong> (1935)<\/p>\n\n\n\n

Guer<\/p>\n\n\n\n

Jean<\/strong> Sibelius<\/strong> (1865-1957)<\/p>\n\n\n\n

Nymfien tanssi Op. 109<\/p>\n\n\n\n

Mets\u00e4lampi Op. 114 no 3<\/p>\n\n\n\n

Dialogue Op. 58 no 6<\/p>\n\n\n\n

Impromptu Op. 24 no 1<\/p>\n\n\n\n

Kaija<\/strong> Saariaho<\/strong> (1952-2023) sov. Tuija Hakkila<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Delicato<\/p>\n\n\n\n

Claude<\/strong> Debussy<\/strong> (1862-1918)<\/p>\n\n\n\n

Le fille aux cheveux de lin<\/p>\n\n\n\n

La cath\u00e9drale engloutie<\/p>\n\n\n\n

L’isle joyeuse<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n
Konsertin kesto\/Program length n. 2 t<\/h5>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n
<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ohjelma\/Program Tuija Hakkila opiskeli Sibelius-Akatemiassa Liisa Pohjolan ja Eero Heinosen oppilaana ja jatkoi opintojaan Pariisin konservatoriossa Jacques Rouvierin ja Theodor Parachivescon opissa. Modernia musiikkia h\u00e4n opiskeli Pariisissa Claude Helfferin kanssa ja fortepianonsoittoa Yhdysvalloissa Cornell Universityss\u00e4 Malcolm Bilsonin oppilaana. Muita t\u00e4rkeit\u00e4 opettajia ovat olleet Gy\u00f6rgy Seb\u00f6k ja Dmitri Bashkirov sek\u00e4 kamarimusiikissa William Pleeth. 1985-86 Hakkila oli… <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"neve_meta_sidebar":"","neve_meta_container":"","neve_meta_enable_content_width":"","neve_meta_content_width":0,"neve_meta_title_alignment":"","neve_meta_author_avatar":"","neve_post_elements_order":"","neve_meta_disable_header":"","neve_meta_disable_footer":"","neve_meta_disable_title":"","_themeisle_gutenberg_block_has_review":false,"footnotes":""},"class_list":["post-607","page","type-page","status-publish","hentry"],"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.numminenpianofestival.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/607","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.numminenpianofestival.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.numminenpianofestival.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.numminenpianofestival.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.numminenpianofestival.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=607"}],"version-history":[{"count":63,"href":"https:\/\/www.numminenpianofestival.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/607\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":986,"href":"https:\/\/www.numminenpianofestival.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/607\/revisions\/986"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.numminenpianofestival.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=607"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}