Lauantaina 28.6.2025 klo. 19.00

Jean Sibelius:  Kymmenen pianokappaletta op. 24

 · Impromptu

· Romance (A-duuri)

· Caprice

· Romance (d-molli)

· Valse

· Idyll

· Andantino

· Nocturno

· Romance (Des-duuri)

· Barcarola

L.v. Beethoven: Sonata op. 90

· Mit Lebhaftigkeit und durchaus mit Empfindung und Austruck

·  Nicht zu geschwind und sehr singbar vorgetragen

Väliaika/Intermission

Arvo Pärt:    Für Alina

Arvo Pärt:   Variationen zur Gesundung von Arinuschka

Arvo Pärt:   Für Anna Maria

J. S. Bach:   Partita no. 1

·  Præludium

·  Allemande

·  Corrente

·  Sarabande

· Menuet I

· Menuet II

· Gigue

Schubert:   Sonata in A minor, D 784

· Allegro gusto

· Andante

· Allegro vivace

Konsertin kesto n. 1h 45min

Jean Sibelius: Kymmenen pianokappaletta op. 24

Jean Sibeliuksen (1865–1957) opus 24 koostuu kymmenestä erillisestä ja eri aikoina sävelletystä pianokappaleesta. Ne syntyivät useamman vuoden aikana vuosisadan vaihteen tuntumassa. Kappaleista ensimmäinen, Impromptu g-molli, valmistui 1895 Sibeliuksen lomaillessa perheensä kanssa Hollolan Vaaniassa. Samoihin aikoihin valmistui myös Romanssi A-duuri, joka on opuksen laajin kestoltaan. Jouluna 1897 Sibelius sävelsi pienen Andantinon joululahjaksi langolleen Eero Järnefeltille. Seuraavana vuonna hän muokkasi siitä tähän sarjaan sisältyvän Idyllin, johon hän lisäsi koristeellisen keskitaitteen. Näihin aikoihin työn alla oli myös Romanssi d-molli ja Kapriisi sekä Valssi. Seuraavat neljä osaa valmistuivat tämän jälkeen järjestyksessä niin, että koko sarja oli täysi vuoteen 1903 mennessä. Opukseen sisältyvät kappaleet julkaistiin yksittäin useiden eri kustantajien toimesta. Kokoelman tunnetuin kappale on varmastikin virtuoosisia elementtejä sisältävä Romanssi Des-duuri. Se on säilyttänyt asemansa ja on yhä eräs suosituimpia Sibeliuksen pianokappaleita.

L.v. Beethoven: Sonata op. 90

Arvo Pärt: Für Alina

Arvo Pärt: Variationen zur Gesundung von Arinuschka

Arvo Pärt: Für Anna Maria

Eestiläinen Arvo Pärt (1935–) on yksi omalaatuisimmista nykysäveltäjistä. Pärt opiskeli Tallinnassa sävellystä Heino Ellerin oppilaana. Hän emigroitui 45-vuotiaana länteen mutta kommunistisen vallan kaaduttua ja Eestin itsenäistyttyä hän on sittemmin palannut Eestiin.

Arvo Pärtin musiikkityyliä leimaa uusyksinkertaisuus, mietiskelevyys, hiljaisuus ja hengellissävytteinen mystiikka. Pärt on itse nimennyt tyylinsä tintinnabuli-tyyliksi (tintinnabuli tarkoittaa pieniä kelloja tai kulkusia). Tämän tyylin parhaimpia edustajia on lyhyt pianokappale Für Alina vuodelta 1976. Se on sävelletty ystäväperheen kahdeksanvuotiaalle tyttärelle, joka perheen hajottua lähti isänsä matkassa Englantiin.

Variationen zur Gesundung von Arinushka synyi vuonna 1977, kun Pärtin tytär Ariina oli toipumasta umpilisäkkeen poistosta. Teemaa seuraa kuusi muunnelmaa, joista kolme ensimmäistä on mollissa ja kolme viimeistä duurissa.

Erään Pärtin ystäväperheen seitsemänvuotias tytär halusi tilata teoksen kymmenvuotissynttäreilleen. Näin sai alkunsa pianominiatyyri Für Anna Maria. Teoksessa säveltäjä jättää esittäjän valittavaksi joko iloisen tai sitten mietiskelevän moodin.

J. S. Bach Partita no. 1

Franz Schubert:  Pianosonaatti a-molli D 784

Franz Schubertin (1797–1828) Pianosonaatti a-molli D 784 on yksi merkittävimmistä aikakauden pianosonaateista. Se on myös viimeinen Schubertin kolmiosainen sonaatti. Sen sävellystyö ajoittuu helmikuuhun 1823. Schubertin edellisen pianosonaatin sävellystyöstä oli kulunut jo useampia vuosia. Hän oli kuitenkin vain vähän aikaisemmin saanut valmiiksi pianoteknisestä vaativuudestaan kuuluisan Wanderer-fantasiansa, mikä näkyy säveltäjän tavassa käyttää suuria dynaamisia kontrasteja, voimaa, laajoja otteita ja kimmeltävää bravuuraa pianotekstuurissaan sonaatin eri osissa soinnin herkkyyttä ja värikylläisyyttä uhraamatta.

Säveltämisen aikaan Schubert oli tullut sairastelunsa tähden asumaan vanhempiensa luo. Sairastelusta huolimatta vuosi oli Schubertille tuotteliasta aikaa. Tuona vuonna Schubert sävelsi oopperaansa Fierrabras ja valmisti kuuluisan laulusarjansa Die schöne Müllerin.

Schubertin ennenaikainen kuolema katkaisi suunnitelmat teoksen julkaisemisesta. Schubertin veli Ferdinand hieroi edesmenneen veljensä käsikirjoituksesta kauppaa nuotinkustantaja Diabellin kanssa. Diabelli tarttuikin tarjouksen, mutta sonaatti jäi julkaisujonoon moneksi vuodeksi. Kun Felix Mendelssohn oli johtanut Leipzigissä Schubertin suuren C-duurisinfonian, katsoi kustantaja hetken otolliseksi sonaatin julkaisemiselle. Kustantaja lisäsi omin päin sonaattiin omistuskirjoituksen Mendelssohnille sekä opusnumeron 143, ja niin teos sai ensijulkaisunsa yksitoista vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen.

Teksti: Tarmo Järvilehto