Lauantaina 28.6.2025 klo. 19.00
Jean Sibelius: Kymmenen pianokappaletta op. 24
· Impromptu
· Romance (A-duuri)
· Caprice
· Romance (d-molli)
· Valse
· Idyll
· Andantino
· Nocturno
· Romance (Des-duuri)
· Barcarola
W. A. Mozart: Pianosonaatti G-duuri KV 283
· Allegro
· Andante
· Presto
Väliaika/Intermission
Arvo Pärt: Für Alina
Leopold Brauneiss: Prelude nro 1
Arvo Pärt: Variationen zur Gesundung von Arinuschka
Leopold Brauneiss: Prelude nro 1
Arvo Pärt: Für Anna Maria
Mozart: Fantasy in D minor, KV 397
Schubert: Sonata in A minor, D 784
· Allegro gusto
· Andante
· Allegro vivace
Konsertin kesto n. 1h 45min
Jean Sibelius: Kymmenen pianokappaletta op. 24
Jean Sibeliuksen (1865–1957) opus 24 koostuu kymmenestä erillisestä ja eri aikoina sävelletystä pianokappaleesta. Ne syntyivät useamman vuoden aikana vuosisadan vaihteen tuntumassa. Kappaleista ensimmäinen, Impromptu g-molli, valmistui 1895 Sibeliuksen lomaillessa perheensä kanssa Hollolan Vaaniassa. Samoihin aikoihin valmistui myös Romanssi A-duuri, joka on opuksen laajin kestoltaan. Jouluna 1897 Sibelius sävelsi pienen Andantinon joululahjaksi langolleen Eero Järnefeltille. Seuraavana vuonna hän muokkasi siitä tähän sarjaan sisältyvän Idyllin, johon hän lisäsi koristeellisen keskitaitteen. Näihin aikoihin työn alla oli myös Romanssi d-molli ja Kapriisi sekä Valssi. Seuraavat neljä osaa valmistuivat tämän jälkeen järjestyksessä niin, että koko sarja oli täysi vuoteen 1903 mennessä. Opukseen sisältyvät kappaleet julkaistiin yksittäin useiden eri kustantajien toimesta. Kokoelman tunnetuin kappale on varmastikin virtuoosisia elementtejä sisältävä Romanssi Des-duuri. Se on säilyttänyt asemansa ja on yhä eräs suosituimpia Sibeliuksen pianokappaleita.
Wolfgang Amadeus Mozart: Pianosonaatti G-duuri KV 283
Kun Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791) lähti syksyllä 1777 Salzburgista kiertueelle Münchenin ja Augsburgin kautta Mannheimiin jatkaakseen sieltä edelleen Pariisiin pakkasi hän mukaansa muutamia vuosia aiemmin säveltämänsä kuusi pianosonaattia. Kirjeissään isälleen Mozart kertoo esittäneensä näitä matkansa edetessä useasti. Mozartin teoksia luetteloidessaan Ludwig von Köchel erehtyi erään Mozartin kirjeen sisältämän lausahduksen perusteella luulemaan, että nämä olisi sävelletty vasta matkan alkaessa, mistä syystä hänen kronologinen numerointinsa on harhaanjohtava.
Suunnatessaan Pariisista paluumatkalle syksyllä 1778 Mozart kirjoitti isälleen aikovansa tarjota "näitä kuutta vaikeaa sonaattia" kustantajille saadakseen lisäansioita. On mielenkiintoista pohtia, miksi Mozart piti näitä sonaattejaan "vaikeina". Aiemmin saman vuoden helmikuussa hän kirjoitti hämmästelleensä, kuinka hänen Mannheimin ihastuksensa Aloysia Weber "soitti teokset ensi näkemältä, hitaassa tempossa kylläkin, mutta menettämättä ainoatakaan nuottia", ja kertoo kuinka paljon miellyttävämpää tätä on kuunnella kuin "[säveltäjä Abbé] Vogleria, joka soittaa kaiken aina aivan liian nopeasti". Mozart pohdiskeli myös, kuinka "paljon helpompaa on soittaa nopeasti kuin hitaasti, koska silloin on helppoa jättää ääniä sieltä täältä pois kenenkään huomaamatta, mutta onko se sitten hyvä?"
Arvo Pärt: Für Alina
Leopold Brauneiss: Prelude nro 1
Arvo Pärt: Variationen zur Gesundung von Arinuschka
Leopold Brauneiss: Prelude nro 1
Arvo Pärt: Für Anna Maria
Eestiläinen Arvo Pärt (1935–) on yksi omalaatuisimmista nykysäveltäjistä. Pärt opiskeli Tallinnassa sävellystä Heino Ellerin oppilaana. Hän emigroitui 45-vuotiaana länteen mutta kommunistisen vallan kaaduttua ja Eestin itsenäistyttyä hän on sittemmin palannut Eestiin.
Arvo Pärtin musiikkityyliä leimaa uusyksinkertaisuus, mietiskelevyys, hiljaisuus ja hengellissävytteinen mystiikka. Pärt on itse nimennyt tyylinsä tintinnabuli-tyyliksi (tintinnabuli tarkoittaa pieniä kelloja tai kulkusia). Tämän tyylin parhaimpia edustajia on lyhyt pianokappale Für Alina vuodelta 1976. Se on sävelletty ystäväperheen kahdeksanvuotiaalle tyttärelle, joka perheen hajottua lähti isänsä matkassa Englantiin.
Variationen zur Gesundung von Arinushka synyi vuonna 1977, kun Pärtin tytär Ariina oli toipumasta umpilisäkkeen poistosta. Teemaa seuraa kuusi muunnelmaa, joista kolme ensimmäistä on mollissa ja kolme viimeistä duurissa.
Erään Pärtin ystäväperheen seitsemänvuotias tytär halusi tilata teoksen kymmenvuotissynttäreilleen. Näin sai alkunsa pianominiatyyri Für Anna Maria. Teoksessa säveltäjä jättää esittäjän valittavaksi joko iloisen tai sitten mietiskelevän moodin.
Leopold Brauneiss (1961–) on itävaltalainen säveltäjä, musiikintutkija ja pedagogi. Hänen pääasiallinen tutkimuskohteensa on ollut pitkäaikaisen ystävänsä Arvo Pärtin kehittämä tintinnabuli-tyyli. Kaksitoista preludia pianolle syntyi vuonna 2019. Säveltäjä kuvailee itse näitä miniatyyrejään seuraavasti: "Hetkiä tauolle, itsetutkiskelua; selkeitä sävyrakenteita, tuttujen mallien (valssit, kuorosteppi) sovituksia; rohkeutta omaksua kauneus; muutamia humoristisia, sarkastisia ja intohimoisia episodeja."
Wolfgang Amadeus Mozart: Fantasia d-molli KV 397
Vaikka Fantasia d-molli onkin eräs tunnetuimmista ja soitetuimmista Wolfgang Amadeus Mozartin (1756–1791) yksittäisistä pianokappaleista, sen syntyhistoriasta ei tiedetä juuri mitään. Teoksen ensimmäinen julkaisu vuonna 1804 oli fragmentaarinen. Seuraavassa julkaisussa vuonna 1806 puutteet ja aukot oli paikattu August Eduard Müllerin toimesta. Tämä on versio, jota nykyisin esityksissä useimmin kuullaan. Teoksen materiaalin pohjalta on päädytty ajattelemaan, että Mozart olisi säveltänyt teoksen vuoden 1782 paikkeilla, mutta tämä on spekulaatiota, sillä kappaleesta ei ole löytynyt käsikirjoituksia tai muita alkuperäislähteitä eikä myöskään mainintoja aikalaisilta.
Franz Schubert: Pianosonaatti a-molli D 784
Franz Schubertin (1797–1828) Pianosonaatti a-molli D 784 on yksi merkittävimmistä aikakauden pianosonaateista. Se on myös viimeinen Schubertin kolmiosainen sonaatti. Sen sävellystyö ajoittuu helmikuuhun 1823. Schubertin edellisen pianosonaatin sävellystyöstä oli kulunut jo useampia vuosia. Hän oli kuitenkin vain vähän aikaisemmin saanut valmiiksi pianoteknisestä vaativuudestaan kuuluisan Wanderer-fantasiansa, mikä näkyy säveltäjän tavassa käyttää suuria dynaamisia kontrasteja, voimaa, laajoja otteita ja kimmeltävää bravuuraa pianotekstuurissaan sonaatin eri osissa soinnin herkkyyttä ja värikylläisyyttä uhraamatta.
Säveltämisen aikaan Schubert oli tullut sairastelunsa tähden asumaan vanhempiensa luo. Sairastelusta huolimatta vuosi oli Schubertille tuotteliasta aikaa. Tuona vuonna Schubert sävelsi oopperaansa Fierrabras ja valmisti kuuluisan laulusarjansa Die schöne Müllerin.
Schubertin ennenaikainen kuolema katkaisi suunnitelmat teoksen julkaisemisesta. Schubertin veli Ferdinand hieroi edesmenneen veljensä käsikirjoituksesta kauppaa nuotinkustantaja Diabellin kanssa. Diabelli tarttuikin tarjouksen, mutta sonaatti jäi julkaisujonoon moneksi vuodeksi. Kun Felix Mendelssohn oli johtanut Leipzigissä Schubertin suuren C-duurisinfonian, katsoi kustantaja hetken otolliseksi sonaatin julkaisemiselle. Kustantaja lisäsi omin päin sonaattiin omistuskirjoituksen Mendelssohnille sekä opusnumeron 143, ja niin teos sai ensijulkaisunsa yksitoista vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen.
Teksti: Tarmo Järvilehto